S olet hiljainen ja
kovin synkk kun sut varjoissa nn
kesisen yn yksinn
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana vlttelet nyt katsettain

Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea

Satuprinsessaa s oottaa saat
Vaikka pivies phn koskaan et sellaista lyd
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieni hyvi hetki jotka s itsekin kai nyt nt

Tn yhden viimeisen yn sulle antaa m voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinkin toisen kanssa n tiet kuljet ja me
hymyilln kun kohdataan

Kaivata saa, katsoa saa
vaikka ei en me tunnetakaan

Satuprinsessaa...

Ja kun viimein s ymmrrt
silloin jo myhist on

Satuprinsessaa.